Temporaaliarteriitti/Jättisoluarteriitti

Temporaaliarteriitti eli ohimovaltimon tulehdus on suuriin ja keskisuuriin valtimoihin kohdistuva verisuonitulehdus. Kuten nimikin jo kertoo, sairaus paikallistuu usein ohimovaltimoon. Tutkimuksissa mikroskoopilla nähtävien ohimovaltimosta otettujen koepalojen muutosten perusteella on yhteisnimikkeenä käytetty termiä jättisoluarteriitti.
Temporaaliarteriitti ei ole mikään epätavallinen sairaus. Vuosittain Suomessa ja muissa pohjoismaissa sairaus todetaan miljoonasta yli 50 -vuotiaasta henkilöstä yli 200:lla. Naiset sairastuvat kahdesta kolmeen kertaan useammin kuin miehet. Sairaus alkaa hyvin harvoin ennen 50 vuoden ikää. Syytä ei tunneta. Näyttöä ei ole siitä, että sairauksien syynä olisi bakteeri tai virus. Yhteyksiä ateroskleroosiin ei myöskään ole voitu todistaa, vaikkakin korkea ikä on riskitekijä.

Miten sairaus ilmenee?

Temporaaliarteriitti ilmenee toisaalta yleisoirein, toisaalta paikallisin oirein johtuen vaurioituneiden elimien hapenpuutteesta. Tauti ei yleensä ala äkillisesti, vaan useammin hiipien. Yleisin oire on päänsärky ohimolla tai takaraivossa, tai epämääräinen päänsärky. Tyypillistä on, että päänsärky on täysin uusi tai että se on eriluontoinen aikaisempaan päänsärkyyn verrattuna. Hiuspohjaa voi samalla aristaa, joko paikallisesti tai epämääräisesti. Tavallinen ja luonteenomainen oire on pureskeltaessa tuntuva kipu pureskeluun tarvittavissa lihaksissa.

Sisemmän kaulavaltimon verisuonen haaran vaurioituminen voi johtaa näönmenetykseen. Näönmenetys ilmaantuu kivuttomasti ja äkillisesti toiseen tai molempaan silmään ja voi olla joko osittainen tai täydellinen. Näköhäiriöt ilmaantuvat usein sairauden alkuvaiheessa ja ovat joskus taudin ensioireita. Yleistä on, että näön huononemista edeltävät erilaiset ohimenevät näköilmiöt, kuten hetkellinen sokeuskohtaus, salamat tai kaksoisnäkö. Näönmenetys on yleensä pysyvä ja mikäli sairaustilaa ei hoideta, toinenkin silmä vaurioituu usein.

Temporaaliarteriitin yleisoireet aiheutuvat tulehduksesta, jonka oireina ovat kuumeilu, ruokahaluttomuus, laihtuminen, öinen hikoilu, väsymys, voimattomuus, lihaskipu (polymyalgia rheumatica), nivelvaivat ja masennus. Kuumeilu, joka yleensä on lievää, voi olla sairauden ensioire.

Temporaaliarteriittiin viittaava epätavallinen merkki on kielen verisuonten tukkeutuminen, mikä aiheuttaa kipua ja kielilihaksen vaurioitumista. Yhden tai useamman hermon halvausta voi esiintyä, kuten myös ohimeneviä aivojen verenkiertohäiriöitä ja jopa halvauskohtauksia. Erilaisia sekavuustiloja voi esiintyä. Kasvokipua, nielemisvaivoja, kitalaen kipua, korvakipua ja kurkkukipua on kuvattu. Jos aortan kaaren haarat vaurioituvat, seurauksena voi olla käsivarsien puutumista ja kipua.

Kuinka sairaus tunnistetaan?

Lääkärit ovat hyvin perehtyneitä temporaaliarteriitin klassisiin oireisiin, mutta symptomatologian, eli oireopinoireiston moninaisuudesta johtuen voi vaarana on, että taudinmäärityksessä tapahtuu erehdys taudin alussa. Kliininen tutkimus käsittää ennen kaikkea tarkan verisuonitutkimuksen. Ohimovaltimot voivat olla turvonneet, arat ja joskus punoittavat. Lasko ja seerumin CRP (C- reaktiivinen proteiini) ovat selvästi koholla. Näköhäiriöt viittaavat temporaaliarteriittiin.

Temporaaliarteriittiin viittaavista näköhäiriöistä kärsivän potilaan tulee välittömästi hakeutua silmälääkäriin. Paras tapa tehdä diagnoosi on ottaa koepala ohimovaltimosta. Paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide on pieni ja vaaraton. Mikroskooppitutkimus voi paljastaa tulehduksen myös silloin, kun ohimovaltimo kliinisessä tutkimuksessa vaikuttaa normaalilta.

Miten sairautta hoidetaan?

Kortisoni on hoidon kulmakivi. Temporaaliarteriittia epäiltäessä kortisonihoito aloitetaan välittömästi. Potilaat, joilla ei ole silmä- eikä neurologisia oireita, saavat yleensä 30–60 mg prednisonia tai prednisolonia joko yhtenä tai kahtena annoksena vuorokaudessa. Suurimmalla osalla potilaista oireet lievittyvät jo kahden vuorokauden kuluessa. Yleisoireet reagoivat huomattavasti nopeammin hoitoon kuin verisuonten seinämien tulehdus.

Jos ensioireet ovat vakavia, eli jos näkö heikkenee tai jos vahvasti epäillään silmäoireita, hoito aloitetaan suurilla kortisoniannoksilla, useimmiten 1 g metyyliprednisolonia päivässä suonensisäisenä infuusiona kolmena peräkkäisenä päivänä. Tämän jälkeen hoito jatkuu kortisonitableteilla. Silmien oireillessa veritulpan muodostumisen ennaltaehkäisemiseksi annetaan yleensä 100 mg asetyylisalisyylihappoa (aspiriinia) päivittäin ensimmäisen hoitokuukauden ajan.

Potilaan oireet ja löydökset säätelevät kortisonihoidon vähennystä. Vähennys voidaan aloittaa heti kun potilas on oireeton, mutta sen tulee tapahtua hitaasti. Yleensä kahdessa kuukaudessa saavutetaan 15–20 mg vuorokausiannos prednisonia ja kuuden kuukauden jälkeen olisi toivottavaa, että vuorokausiannos olisi vain 2,5–7,5 mg. Useimmiten potilaat voivat lopettaa kortisonihoitonsa kahden vuoden jälkeen, mutta oireiden uusiminen on tavallista kortisonin käytön vähentämisessä ja sitä tapahtuu myös hoidon lopettamisen jälkeen. Kortisoniannoksen vähentäminen ja hoidon lopettaminen tulee tapahtua tarkan valvonnan alla.

Jos potilas on ollut oireeton vuoden hoidon lopettamisen jälkeen, taudin uusiminen on vähemmän todennäköistä. Jos tauti kuitenkin uusii, pysyvä kortisonihoito voi tulla tarpeelliseksi. Jos sairautta ei saada hallintaan kortisonilla tai jos ylläpitoannoksesta tulee liian suuri, voidaan myös antaa immuunivastetta alentavaa hoitoa metotreksaatilla tai atsatiopriinilla. Uusilla ns. biologisilla antireumaattisilla lääkkeillä on yksittäisissä tapauksissa ollut suotuisa teho, mutta näitä lääkkeitä ei ole vielä tutkittu suuremmissa määrin.

Korkean iän ja kortisonihoidon seurauksena temporaaliarteriittia sairastavilla potilailla on suuri vaara sairastua osteoporoosiin. Kortisonihoidon aloittamisen yhteydessä kakkien tulee saada osteoporoosia ehkäisevää hoitoa kalsiumin ja D- vitamiinivalmisteiden muodossa. Mikäli luutiheys on alhainen, lisälääkitykseksi suositellaan bisfosfonaattia. Kortisonihoidon aikana painonnousu, ohut ja hauras iho ja harmaakaihi ovat tavallisia komplikaatioita. Potilaan verensokeritasoa, verenpainetta ja nestetasapainoa on syytä tarkkailla.

Mikä on sairauksien ennuste?

Kun hoito on aloitettu, ennuste on hyvä. Temporaaliarteriitti eivät vaikuta elinikään. Sairaudet eivät yleensä ole kroonisia, mutta osa potilaista joutuu käyttämään kortisonia pysyvästi. Noin 10 prosentilla näönmenetys on pysyvä, mutta on epätavallista että sairaus vaikuttaa potilaan näköön jos potilas on saanut oikean kortisonihoidon ajoissa. Jotta tilapäisistä oireista, kuten näön heikentymisestä, kärsivän potilaan näkö voitaisiin säilyttää, kortisonihoito on aloitettava viivytyksettä.

 

Kirjoittaja: Tom Petterson

Lähde: terve.fi